Kulttuurierot, oppiminen ja opettaminen

Opetan itse englannin kielellä. Olen tehnyt sitä vuosia ja oppilaani ovat sekä suomalaisia että eri maista tulleita ulkomaalaisia tekniikan opiskelijoita. Jälkeen päin voin sanoa, että vuosia olen ihmetellyt opiskelijoiden eroavuuksia ja tunnustan jättäneeni huomiotta tällaiseen opetukseen väistämättä liittyvät ongelma, mutta onneksi törmäsin hiljattain Kyösti Julkusen (2002) artikkeliin, jossa mielenkiintoisella tavalla todetaan seuraavaa:

”Oppilaiden luokkakäyttäytymiseen vaikuttavat myös kulttuurierot. Opettaja voi tulkita esimerkiksi pidättyväisyyden, joka oppilaan kulttuurissa osoittaa kohteliaisuutta, passiivisuudeksi. Myös käsitykset oppimisesta ja tiedosta voivat olla erilaisia. Yhteisöllisissä kulttuureissa ei arvosteta yksilöllistä työskentelyä. Vastaavasti kilpailua arvostavassa kulttuurissa ei pidetä yhteistyöhön perustuvista tehtävistä. Kulttuureissa, joissa oppiminen tarkoittaa lähinnä ulkoa oppimista, voi olla tehokkaita muististrategioita, mutta heidän ongelmanratkaisutaitonsa ovat puutteellisia (Richards & Hurley 1990). (Julkunen 2002 s. 102)”

”Suomessa on havaittu kulttuurierojen merkitys tutkittaessa suurimman maahanmuuttajaryhmän, venäjänkielisten perheiden, lasten koulunkäyntiä ja sopeutumista suomalaiseen kouluun (esim. Laihiala-Kankainen 2001) (Julkunen 2002 s. 102).”

Olen sitä mieltä, että edellä sanottu auttaa minua ymmärtämään paremmin eri maista tulleiden opiskelijoiden oppimista ja lahjakkuutta. Erilaisuuden huomioimisen kautta minulla on omasta mielestäni tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet asettaa opetustavotteita ja myös kehittää opetustani ja siihen liittyvää vuorovaikutusta. Olen Julkusen (2002 s.106) kanssa samaa mieltä siitä, että opiskelu vieraalla kielellä parantaa kielitaitoa, sisältöjen hallintaaa opiskelukielellä ja yleisiä ajattelu- ja opiskelutaitoja. Toivottavasti voin jo tänä syksynä kokeilla, kuinka Julkusen (2002 s.106) suosittelemat kokemuksellisen oppimisen, vertaisopetuksen, pari- ja ryhmätyöskentelyn keinot sekä tekemällä oppimisen ja keksivän oppimisen sekä simulaatioiden keinot sopivat omalle kurssilleni. Otan huomioon senkin, että hän suosittelee välttämään liikaa kielen varassa olevaa opetusta ja suosittaa monipuolista aineistoa, multimediaopetusta, vaihtelevia esitystekniikoita, kuten myös demonstraatioita, audiovisuaalisia välineitä, esineitä ja autenttista materiaalia.

Kirjallisuuslähteet:
Julkunen, K. 2002 Sisältöjen oppiminen ja opettaminen vieraalla kielellä, Teoksessa: Julkunen, M.-L. (toim.) Opetus, oppiminen, vuorovaikutus, Helsinki. WSOY. s. 97-110.
Laihiala-Kankainen, S. 2001. Huomioita venäläisestä ja suomalaisesta koulukulttuurista. Teoksessa: Perho, K. (toim.) Kahden kulttuurin väkeä. Suomalaiset ja venäläiset koulussa. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita 82. 8-31.
Richards, J. C. & Hurley, D. 1990. Language and content: Approaches to curriculum alignment, Teoksessa: Richards, J. C. The language teaching matrix. Cambridge: Cambridge University Press. 144-159.