Mentorointi ammatillisen kasvun edistäjänä

Jori Leskelä kirjoittaa mentoroinnista otsikolla Mentorointi ammatillisen kasvun edistäjänä kirjassa (toim.) Collin,K & Paloniemi, (2007) Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttinä, PS-Kustannus.s. 155-187. Artikkelissa tarkastellaan mentorointia laajasti ammatillisen kasvatuksen edistäjänä mentoroinnin olemuksen, toteutustapojen ja vaikutusten näkökulmasta.Leskelä johdattelee lukijaa Kreikan historiasta saakka. Suomessa asia on saanut lisääntyvää kiinnostusta, koska mentoreoinnilla olisi mahdollisuuksia väestön ikärakenteen muutokseen liittyvän kokemusperäisen hiljaisen tiedon säilyttämiseen.

Leskelä lähestyy mentorointia Murray (2001) ajatuksia lainaten määrittelyillä ja toteaa, että toiminta on mentorointia, jos 4 seikkaa on voimassa:
Kaksi henkilöä ...
(1) ... käyvät luottamuksellista keskustelua
(2) ... pyrkien toisen henkilökohtaiseen kehittymiseen
(3) ... tapaamisissa, joita on useita
(4) ... käsitellen enemmän käytännönläheisiä aiheesta, joka kiinnostaa aktoria eli kehittyjää

Näinhän se on. Itselläni oli tilaisuus mentoroimiseen viime viikonloppuna, kun piipahdin erään venäjältä muuttaneen henkilön luona Pohjois-Ruotsissa. Tarkoitus oli vain vähän korjata tietokonetta, mutta henkilö saattui kertomaan, että hänellä on nyt aikuisopiskelijana opinnäytetyön aiheen valintaan liittyvä ongelma. Rehellisesti sanoen ei tietoa, mistä työn tekisi ja miten. Tilanne synnytti luonnollisen, satunnaisen, spontaanin ja epämuodollisen mentorointitapahtuman. Kerroin, että en nyt tekniikan ihmisenä tiedä kovin paljon hänen alansa eli hoitoalan opetuksesta, mutta monia opinnäytetöitä ohjanneena ja myös hoitoalan opiskelijoita mentoroineena voin auttaa häntä keksimään itselleen ja koululleen sopivan aiheen ja tavan, jolla työsuunnitelma ja työ tehdään.

Muutamin sanoi kerroin, että on hyvä tarkastella omia vahvuuksia ja että hänellä on oman venäläisen kulttuuritaustansa ansiosta erinomainen kyky ymmärtää vieraasta kulttuurista tulleiden hoitoalan työntekijöiden kokemuksia, vaikeuksia ja työkulttuurin kohtaamista omien kokemusten kautta. Juttelimme myös siitä, että maahan tulee työtehtäviin tulevaisuudessa entistä enemmän erilaisen kulttuuritaustan omaavia henkilöitä. Paineet tähän ovat kovat juuri hänen opiskelemalleen hoito-alalle sen vuoksi, että väestön ikäjakauman muutos vähentää kotimaisen henkilöstön (työvoiman) määrää alalla ja samalla tämä muutos (mm. väestön ikääntyminen) kasvattaa hoitotarvetta. Totesimme, lisäksi, että hänellä on erinomainen valmis verkosto tuntemiinsa muihin venäläisiin hoitoalan henkilöihin ja muihin erilaisen kulttuuritaustan omaaviin ihmisiin (lääkäreihin, palvelujohtajiin, osastonhoitajiin, hoitajiin, ym). Tästä sitten johdattelin hänet keksimään, että nämä kokemukset ovat kaikille hyödyllisiä ja niitä kannattaa koota ja pohtia sekä asiasta voi tehdä ”haastattelututkimuksen”. Ehdotin jopa muutamaa lisäkontaktia, koska tunnen sen alan ihmisiä sielläpäin, ja niillekin tuntui syttyvän vihreä valo. Olemme jatkaneet mentorointia tuon tapaamisen jälkeenkin ja tekeminen tuntuu juuri nyt edistyvän vauhdilla.

Kylläpä pieni sivumentorin rooli tuntui hyvältä, kun uudistin aktorin näkemyksiä. Tunsin myös, että aktorin sai siitä, kuten Leskeläkin tiivistää ”positiivisia asioita: ... kriisistä selviytymistä, stressin ja turhautumisen vähentymistä, myönteisyyttä, voimaantumista, eheytymistä, uratulevaisuuden jäsentymistä”.