Omilla kursseillani oppilasmäärät ovat pieniä. Tästä voisi olla löytyä eräs mahdollisuus oman opetukseni parantamiseen. Pienessä ryhmässä opettaja voi toimia herkästi ja siis aistia, kuinka oppijan oppimista voi parantaa. Onkohan tässä kysymys siis oppijan ohjaamasta opetuksesta.
Toinen kovasti kummastuttanut seikka liittyy joihinkin oppilaisiin, jotka ns. menestyvät opinnoissaan hyvin huonosti. Olen huomannut, että pari vuotta opintojensa jälkeen ja teollisuuskokemusta saatuaan he saattavat tulla jatko-opiskelemaan, mutta ihan kokonaan uusina ihmisinä. Ennen niin epäselvät asiat ovat jäsentyneet, päättely on nopeutunut, mikään ei enää pidättele oppimista ja kaikki tekeminen tuntuu helpolta ja loogiselta. Entisestä "heikkona" pidetystä opiskelijasta on kasvanut loistava ammattilainen ja superosaaja. Mitähän siinä välissä on tapahtunut??
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Pienryhmät voivat ehdottamasti olla vahvuutta opetuksessa ja sen kehittämisessä. Voisivatko lähtökohdat liittyä esim. oppijakeskeiseen oppimiseen? Käsitteeseen liittyy monia asioita. Mitä mieltä olet?
Täytyy pohtia vielä lisää. Omat ryhmäni ovat onneksi pieniä sekä kandi- että erityisesti tohtoritasoa lukevilla. Tohtoriksi lukevilla on erittäin paljon toisistaan poikkeavat opiskelutaustat (materiaalitiede, metallurgia, puuala, kemia, koneinsinöörialat, fysiikka).
Tuon parin vuoden "teollisuuskokemus"-efektin olen itsekin huomannut&kokenut. Samalla kun muistaa että paljon moititaan opiskelijoita siitä että heidän valmistumisensa kestää yli "normin" kun he mm. tekevät alaansa liittyviä töitä opintojensa ohella ja kun muistaa että yliopistoissa se paljon puhuttu "teorian soveltaminen käytäntöön" jää harmillisen usein aika ohueksi niin ihmettelen kovasti tuota opiskelemisen ohella työskentelyn moittimista...monestakin syystä.
Minusta myös tuntuu siltä että joillekin se oppiminen on juurikin sitä että pääsee soveltamaan sitä "teoriaa käytäntöön"...
Lähetä kommentti