Aalto yliopisto nimike motivoi nyt minunkin kehittymistäni

Tosiaankin, räväkkä uutinen innovaatioyliopiston Aalto yliopisto nimestä kolhaisi monien lailla minuakin ja tosiaan motivoi ammatillisen opettajan opiskeluani. Oma isäni, Eko, sattui olemaan ammatiltaan päämittamies ja mittasi reilusti yli 20 Aallon suunnittelemaa taloa. Ne olivat kiinnostavia. Ennen kuin työt varsinaisesti alkoivat työmaalla isä toi aina Alvarin piirrustukset kotiin ja levitimme ne lattialle. Sitten painelimme pikkuveljen kanssa nuppineuloilla läpi seinien paikat ja kantavat tolpat. Alvarin töissä oli aina tavattoman paljon virheitä. Kantavat seinät ja kantavat pilarit eivät alkuperäisissä rakennuspiirrustuksissa osuneet kohdalleen, vaan työt oli tehty selvästikin hutiloimalla ja halpatyövoimalla. Sellaista taustaa siis oli K-ajan yksilöpalvonnassa. Hyvääkin Alvarilla mielestämme toki oli, sillä vapaasti muuttuvien pintojen ja monimutkaisten ratkaisujen mitoituksesta isäni piti erityisen paljon ja hän toki kannusti Alvaria niiden tekemiseen. Alvari luotti hyvin pitkälle huippuammatilaisen kykyyn mokien korjaamisessa, vaikka toisinaan ratkaisuista käytiin pitkää kädenvääntöä. Muutama kiva moka toki jätettiin jälkipolvien tutkittavaksi ihan tarkoituksella. Tätäkö linjaako siis uudessa innoovaatioyliopistossakin halutaan, vai mikä on nimivalintaan liittyvä perussanoma? Ammatillisen opettajan koulutuksellani haluan itse kehittyä kuitenkin hieman toisenlaiseksi opettajaksi, kuin Alvar. Haluan, että omat materiaalitieteen opiskelijani oppivat sekä oikeita insinööritaitoja että luovuutta, mutta erityisesti kalliiden mokien välttämistä. Toivon myös, että tämä yliopistojen nimittelylinja ei yleisty sellaiseksi, että tulevaisuudessa valmistuu esimerkiksi vaikkapa juristeja Rovaniemen Joulupukin yliopistosta. Erillisten laitosten nimiksi henkilönimet voisivat asiallisesti sopiakin.